Sarjakuvat ovat käänteisessä järjestyksessä eli myydyin sarjakuva on viimeisenä.
5. Jarkko Vehniäinen: Kamala luonto – Sunnuntaisarjat 1
Kamalassa luonnossa elämä on nopeaa ja lyhyttä. Hetken kestää elämä, mutta sen ei tarvitse olla synkkä ja ikävä.
Näissä sunnuntaisarjoissa pienikin otus antaa panoksensa ilahduttaakseen toisia, joko sanallisella nokkeluudellaan tai herkullisella maullaan. “Huono päivä! Ensin tulee tyrmätyksi taistelussa ja kun herää, niin huomaa tulleensa syödyksi!”
Elämässä tulee tehtyä virheitä, mutta onneksi niistä ei ole pakko oppia mitään, ilves ja kärppä tuumivat pistäessään perinteisiä eläinsatuja ja sananlaskuja uusiksi. Kamala luonto sunnuntaisarjat 1 esittelee eläinkunnan elämää hirtehisen karussa kauneudessaan ja luontaisen raadollisissa väreissä!
4. Pertti Jarla: Fingerpori from Finland
Hello hello hello! Mille Suomi nauraa? Sitä on moni ulkomaalainen ihmetellyt, mutta kohta nauru loppuu lyhyeen. Fingerpori from Finland on Pertti Jarlan ”kääntämiskelvottomaksi” luonnehditun sarjakuvan täsmäsorvattu englanninkielinen valikoimateos, jolle Rosetten kivikin häviää.
Internetissä on aika ajoin vilahdellut Fingerporista luvallisia ja luvattomia käännöksiä, jotka ovat herättäneet suurta huomiota. Fingerpori onkin ainoa suomalainen sanomalehtisarja, jonka julkaisuoikeuksista on jopa kilpailtu eri maiden lehdistössä. Sanaleikittely on yleismaailmallinen juttu, toisinaan vapaata tulkintaa vaativa asia, mutta huumori kuuluu kaikille. I have such sights to show you!
Fingerpori from Finland on monella tapaa erinomainen matkaopas suomalaisuuteen. Loistava tuliaislahja!
Jokainen tarvitsee oman Mummon! Toimekas Mummo pistää mutkat suoraksi ja asiat ojennukseen uudessa vauhdikkaasti piirretyssä sarjakuva-albumissa.
Aiemmin mummoenergia on hurmannut suomalaiset Seura-lehden sivuilla, jossa Mummo-sarjakuvastripit ilmestyvät säännöllisesti. Nyt ilmestyvä Mummo-sarjakuva-albumi on täyspakkaus anarkistisen, ikinuoren Mummon tempauksia. Mummo ei putoa city-Suomen kelkasta vaan painaltaa huivi viipottaen mukaan vesijuoksuun, yhden ihmisen mielenilmaukseen, sudoku-laihdutukseen ja muihin nykyilmiöihin.
2. Anton Kannemeyer: Pappa Afrikassa
Anton Kannemeyerin ensimmäinen suomennettu sarjakuvateos “Pappa Afrikassa” on varta vasten perus-Suomea varten toimitettu tervehdys Etelä-Afrikasta.
Kannemeyerin sarjakuvat osuvat myös suomalaista arkaan paikkaan. Vaurastunut keskiluokka saa mojovan korvatillikan, kun tekijä tuo lukijan eteen sen karun rasistisen Apartheidin varjostaman ympäristön, minkä keskellä hän itse Cape Townissa kasvoi.
Kannemeyerin työt käsittelevät usein kolonialismin jälkeisiä rotukysymyksiä. Hänen “puhtaan viivan” (ransk. ligne claire) piirroksensa on suoraa lainaa sarjakuvan “suurmiehen” Hergén rasistisista teoksista kuten “Tintti Afrikassa” (ranskankielinen alkuteos “Tintin au Congo”).
Monissa Kannemeyerin sarjakuvissa epäilyttävästi Tintin-oloinen valkoinen päähenkilö piirtyy esiin joko valkoisena liberaalina tai rasistisena valloittajana. Kannemeyerin satiireissa valkoiset edustavat kaikkivopiaa sivistyneistöä, kun taas mustat esittäytyvät puolivilleinä typeryksinä – näinhän heidät myös afrikaansin sanakirjassa esitetään.
1. Herpé: Hintti Afganistanissa
Herpén uutuus hermostuttaa taas kaikki.
Kulttisarjakuvan hämmästyttävä kurotus Orientin ”ihmeisiin”.
Ei suositella lapsille.
Eikä alle 18-vuotiaille.
Eikä heille jotka eivät ymmärrä “parodiaa”.