Turun Sarjakuvakaupan juuret juontavat samalla paikalla sijainneeseen pienempään sarjiskauppaan. Vuosina 2007-09 Petteri Oja pyöritti Linnankatu 7:ssä Underground Ullakkoa levykauppa Blue Cow‘n kyljessä. Loppuvuonna 2009 levykauppias päätti lopettaa myymälänsä, ja Petterin piti päättää, miten jatkaa, kun tilaa ja sitä myöten kustannuksia olisi jatkossa puolet enemmän. Sarjakuvapuodin voisi laajentaa koko tilaan, mutta yksin urakka tuntui turhan suurelta. (Kuvia klikkaamalla täysikokoinen kuva avautuu uuteen välilehteen.)
Onneksi samaan aikaan Turun Sarjakuvakerholla oli varsin monta aktiivista toimijaa. Viisaat päät lyötiin yhteen ja päätettiin perustaa osakeyhtiö, johon mukaan lähtivät kerhon aktiivit sekä pari ulkopaikkakuntalaisvahvistusta. Osakkaita oli perustamisvaiheessa – ja vielä viisi vuotta myöhemminkin – yhdeksän: Petteri Ojan lisäksi Ossi Hiekkala, Aleksi Laine, Milla Paloniemi, Tapio Peltonen, Tommi Piirainen, Jouko Pukkila, Niko Ranta ja Maijastiina Vilenius.
Perustamiskokous pidettiin 15.11.2009, joka oli vuotuista Turun Sarjakuva-kerhon Necrocomicon-sarjakuvapäivää seuraava päivä. Osakkaat kokoustivat hieman krapulaisina ravintola Koulussa. Perustamiskokouksessa tulevan kaupan nimeä pohdittiin, mutta lopulta osakkaat päätyivät yksimielisyyteen selkeästä nimestä Turun Sarjakuvakauppa, joka kertoo ihmisille suoraan, mitä kaupassa myydään. (Tästä huolimatta vuosien varrella on tullut huomatuksi, että yllättävän moni asiakas luulee, että meillä myydään esimerkiksi suomi-somali-sanakirjoja tai karvisia. Tiettävästi tiskin takana päivystäneet ovat saaneet kuulla myös kysymyksiä, kuten “Myyttekö te sarjakuvia?” Yleisin harhaluulo kuitenkin taitaa olla, että kauppa olisi divari, eli ostaisi tai myisi käytettyä sarjakuvaa, mutta nykyisillä tiloilla käytetyn sarjakuvan kauppaamiseen ei ole mahdollisuutta suuremmassa määrin.)
Kiroilevasta siilistä tunnetuksi tullut kaupan osakas Milla sai tehtäväkseen suunnitella kaupalle ulkoasun ja maskotin. Perustamiskokouksessa ja sen jälkeisissä sähköpostiviesteissä pohdittiin, mitä kaupan logossa voisi olla. Liikkeelle taidettiin lähteä Turun Sarjakuvakerhonkin symbolina toimineesta eräästä lonkeroeläimestä, mutta Millan toiveesta päädyimme sorvaamaan logoa ja maskottia siitä lähtökohdasta, että kaupan nimen lyhenne olisikin TurSa:n (ja myös ehdotetun TuSKan) sijasta TurSKa. Logoon päätyikin kalanpää ja monesta muustakin sarjakuvalogosta tuttu puhekupla. Millan kynästä lähtöisin on myös kaupan maskotti, Turska-hahmo, joka Millan mukaan on ”leppoisa, pujopartainen, jotenkin akateeminen ja hyvin TURKULAISEN näköinen tyyppi”. Alkuun Milla piirsi myös strippejä Turskan seikkailuista Sarjakuvakaupalla, mutta sittemmin maskotti on lähinnä kasvatellut elintasovatsaansa piilossa kaupan asiakkaiden katseilta.
Underground Ullakon ja Blue Cow’n ajoilta kaupan seinät olivat kelmeän valkoiset ja valkoisen maalin takaa saattoivat tarkkasilmäisimmät nähdä aiemmin paikalla olleen Jeesus-kirppiksen sisustajan näkemyksen mukaista kukkaistapettia. Sarjakuvakaupan tilat pitikin maalata ja sisustaa ennen avajaisia. Mittatilaustyönä hankittiin kolme selailuhyllyä Maijastiinan kaverilta Miialta, joka nimitti ainakin näyteikkunaan päätyneen hökötyksen rakentamista “lentokoneen kasaamiseksi”. Kyseistä hökötystä ei kuitenkaan vielä avajaisissa nähty, vaan näyteikkunahylly tuli kaupan kalustukseen hieman myöhemmin.
Milla kommentoi avajaisten yhteydessä sarjakuvakaupan ulkoasua seuraavasti: ”Turun Sarjakuvakauppa on nimenä varsin retro, joten halusin tehdä ulkoasustakin 1960–70-lukujen henkisen. Väritys peilaa tuon ajan sisustusvärejä, ja logossakin on haettu vanhahtavaa ilmettä.” Kaupan seinät maalattiin alakerrassa oranssin ja violetin sävyihin, ja takaseinälle Milla taiteili liaanin päässä roikkuvan vaaleanpunaisen Bätmänin. Netin ihmemaasta löytyi käytetty myyntitiski ja sarjakuvalooseihin vintaasit kattolamput.
Viimeisenä yönä ennen avajaisia Maijastiina ompeli vielä kaksi kukkakuvioista verhoa yhteen korkeaa näyteikkunaa varten.
Kuvia remontin eri vaiheista:
Kireässä pakkasessa saatiin ikkunaan myös vaaleanpunaiset näyttävät mainostarrat, vaikka hankalaa niiden asentaminen pakkasen vuoksi olikin. Tarroihin jäikin jonkin verran ilmakuplia, joten tarrat uusittiin jo parin vuoden päästä.
Avajaisten piti alun perin olla 15.1.2010, mutta kauppaa ei ollut saatu vielä silloin avajaiskuosiin. Underground Ullakko ja Blue Cow olivat panneet lapun luukulle vuodenvaihteessa, joten alkuperäisissä suunnitelmissa kahden viikon piti riittää uuden kaupan synnytysoperaatioon. Business-listalla (= kaupan osakkaiden sähköpostilista) keskustelun jälkeen päädyttiin siirtämään avajaiset viikkoa myöhempään ajankohtaan.
Avajaisia vietettiin hyisenä tammikuisena perjantaina 22.1.2010. Avajaisissa oli monipuoliset tarjoilut (ainakin cocktailtikkuja ja täytekakkua) sekä paljon vierailijoita ja ohjelmaa. Päivän aikana ohjelmassa oli muun muassa Veltto Virtasen musiikkiesitys, Millan säveltämä ja sanoittama, vain kerran julkisesti kuultu Kiroilulaulu, sekä useiden piirtäjien signeerauksia.
Alkuun Sarjakuvakaupalla myynnissä oli lähinnä Underground Ullakolta periytynyttä tavaraa painottuen suomenkieliseen sarjakuvaan. Hiljalleen, heti alkuvuodesta 2010 alkaen, myymälässä alettiin määrätietoisesti kasvattaa myös englanninkielisen sarjakuvan valikoimaa. Petteri muistelee, että avajaisissa englanninkielinen valikoima oli noin parinkymmenen nimikkeen laajuinen, kun nykyään englanninkielisiä sarjakuvia on jo lähes yhtä paljon kuin suomenkielisiä, noin 1500 nimikettä.
Kaupan avajaisten yhteydessä Petteri visioi, että haaveena olisi tehdä tilasta turkulaisille sarjakuvaihmisille oma Helsingin mallin mukainen ”sarjakuvakeskus”. Jo tuolloin suunnitelmissa oli järjestää kaupalla muun muassa sarjakuvien originaalinäyttelyitä ja sarjakuva-aiheisia tapahtumia. Aikomuksena oli myös tarjota sarjakuvantekijöille työtiloja. Kaikki edellä mainitut visiot ovat viisi vuotta myöhemmin toteutuneet kirkkaasti. Varsinainen Turun Sarjakuvakeskuskin on tätä kirjoitettaessa perusteilla yläkerran takahuoneeseen.
Kuvia avajaisista:
Kuvia Millan kamerasta (avajaiset ja remontti):
Avajaisten aikaan tehtyjä mediapläjäyksiä:
Sarjakuvakauppa yhdistää alan tekijät
TurSka tarjoilee sarjakuvaa
TURSKA AVASI KITANSA
Turun Sarjakuvakauppa avaa ovensa 22.1.2010
Millan blogimerkintöjä avajaisten aikoihin:
Aikaansaamis-tammikuu
Tidditidii… MAINOSTAUKO!
Myöhemmin samana vuonna meidät on noteerattu myös muutamassa blogissa:
Turku Loves Comics / Turku rakastaa sarjakuvia
Sarjiksia Turussa
Avajaisten jälkeen ensimmäinen tapahtuma oli Aapo Kukon U-255 Sukellus pohjoisessa II -albumin julkkarit 6. helmikuuta. Myöhemmin samassa kuussa julkaistiin myös kolmas Fingerpori-kokoelma, minkä kunniaksi Pertti Jarla tuli kaupalle signeeraamaan kirjojaan. Illalla Cosmicissa tanssittiin kolmannen Fingerdiskon tahtiin. Fingerdisko on kuulunut turkulaiseen perinteeseen jo ensimmäisen Fingerpori-kokoelman julkaistusta lähtien.
———————————————————————————————————-
———————————————————————————————————-
Avajaisten jälkeen kaupan kalusteita vielä päivitettiin parempiin. Hankittiin muun muassa kaksi lasitasoista myyntitiskiä ja keskelle lattiaa myyntiständi. Toukokuussa 2010 Sarjakuvakaupan puheenjohtaja ja kovin jätkä Petteri sai työstään tunnustukseksi Lempi-palkinnon. Petteri kakutettiin asiaankuuluvasti Sarjakuvakaupalla Lempi-kakun kera.
Ensimmäinen vuosi kaupalla oli tapahtumien osalta myöhempiä hiljaisempi, koska kaupan ensimmäisen puolivuotisen olemassaolon aikana ei vielä ollut yläkerran näyttelytilaa. Aluksi siellä majailivat Blue Cow’n jäljiltä jääneet levyt ja niiden tarvikkeet. Entinen Underground Ullakon tila remontoitiin kesällä 2010 näyttelytilaksi. Värimaailmaksi yläkerran näyttelytilaan valikoitui oranssi-vihreä, ja yläkerran takahuone maalattiin alakerrasta yli jääneellä violetilla. Aleksin tekemät maalimäärälaskelmat kun olivat heittäneet melko lailla, riitti maalia hyvin vielä yhteen ylimääräiseen huoneeseen. Kaupassa jo Blue Cow’n ajoilta ollut oliivinvihreä sohva sopi värimaailmaan kuin nenä päähän. Kirppikseltä löytyi myös täydellinen 70-luvun vihreä plyysimatto, joka palveli tarkoitustaan yläkerran mattona aina alkuvuoteen 2015 asti, jolloin tilalle tuli vähän puhtaampi ja siistimpi versio.
Kuvia ennen yläkerran maalausta ja sen aikana:
——————————————————————————————————–
Ja maalauksen jälkeen:
Elokuussa 2010 Kaupalla oli ensimmäistä kertaa myös Taiteiden yö, jossa olivat tavattavissa sarjakuvataiteilijat Tuuli Hypén, Pauli Kallio, Christer Nuutinen, Pertti Jarla, Milla Paloniemi sekä Toni Tirri. Tarjoiluitakin tietysti oli.
Seuraavassa kuussa Underground Ullakko nousi tuhkista, kun norjalaistaustaisen Karstein Vollen näyttely Karstein Vollen monta kuolemaa sai kunnian avata näyttelyiden kavalkadin. Avajaisia juhlittiin 3.9.2010. Tarjolla oli mustikkakoristeista pääkallotäytekakkua, ja esillä Karsteinin printtien lisäksi muun muassa eri sarjakuva-alan vaikuttajien hautakiviä.
Syyskuussa 2010 alkoi myös eräs Kaupan perinne – Tietovisa Rahat vai kolmipyörä. Visaa järjestettiin virallisesti Turun Sarjakuvakerhon toimesta, mutta kaupan rooli oli kisassa varsin merkittävä. Kolmipyörän kysymysten laatiminen on alusta asti ollut lähinnä Sarjakuvakaupan osakkaiden tehtävä. Lisäksi kilpailun pääpalkinto, 1000 markan eli 168 euron lahjakortti Turun Sarjakuvakauppaan, on joka vuosi ollut kaupan kokonaan sponsoroima. Visailua järjestettiin vuosina 2010 – 2014 pubivisana Cosmic Comic Cafessa. Toistaiseksi visailu on ennalta määrittelemättömän pituisella tauolla, sillä visan tekeminen kävi liian raskaaksi, kun aktiivisia toteuttajia oli vain kourallinen.
Lokakuussa 2010 kuussa näyttelynsä piti Läjä Äijälä, jonka nahkapäällysteinen X-albumin sisältö oli esittelyn kohteena. Kuukautta myöhemmin marraskuussa kaupalla oli kaksi näyttelyä: Jyrki Nissisen sarjakuvaoriginaalinäyttely sekä Sirpa Järvenpään nukkenäyttely, joiden avajaisia vietettiin 5.11.2010. Sirpan nuket olivat esillä kaupan näyteikkunassa, ja näyttely oli osa TIP-connectionin (Turku International Puppetry) nukketeatterifestivaalia. Sirpan näyttelyn nuket jäivät Kaupalle “ikuislainaan”, ne ovat nähtävissä yläkerran karvismeressä ja joulun aikaan jouluseimessä.
Lokakuussa 2010 Sarjakuvakaupalla järjestettiin myös ensimmäistä kertaa 24 tuntia sarjakuvaa -tapahtuma. Myös 24hcd-nimellä tunnettu piirtämismaraton järjestettiin Turussa toista kertaa, mutta Sarjakuvakaupalla ensimmäistä kertaa. Maailmalla tapahtumaa on ehditty järjestää jo vuodesta 1990 alkaen. 24 tuntia sarjakuvaa -tapahtuman idea on lähtöisin amerikkalaiselta sarjakuvagurulta Scott McCloudilta. Kyseessä on henkilökohtainen haaste, jossa jokainen osallistuja kilpailee itseään ja aikaa vastaan. Sarjakuvaansa saa suunnitella etukäteen ja esimerkiksi kartoittaa taustatietoja, mutta teksti- tai kuvamuotoisia luonnoksia ei saa tehdä ennakkoon. Turussa tapahtumaa on järjestetty joka vuosi vuodesta 2009 alkaen. Vuodesta 2010 alkaen tapahtuma on järjestetty aina Sarjakuvakaupan yläkerrassa.
Kuvia 24hcd-tapahtumista kaupalla:
TURUN KARVISKAUPPA
Moni TurSKalle ensimmäistä kertaa tuleva ihmettelee kaupalla olevien karvis-pehmolelujen ja muiden figuurien suurta määrää. Niiden tarkkaa määrää tuskin tietää kukaan, mutta aina karvisia ei kuitenkaan kaupalla ole ollut. Ensimmäinen Karvinen rantautui Kaupalle hämeenkyröläiseltä kirpputorilta joulukuussa 2010. Hahmo oli hännätön ja kiiluvasilmäinen karviskello. Nähtävästi kello oli varsin hedelmällinen hankinta, sillä sen saapumisesta alkaen karvisia on kaupalle ajautunut arvioiden mukaan 100 – 200 kappaletta. Suurimman lahjoituksen teki tamperelainen Mikko Olavi Järvinen, joka lahjoitti kaupalle kokonaisen jätesäkillisen siskonsa vanhoja karvisia. Nykyään karvisia on ympäri kauppaa; suurin osa maanantainvihaajista sijoittuu kuitenkin yläkerran näyttelytilaan.
Karvisten lisäksi toinen huomiota herättänyt yksityiskohta on yläkerran näyttelytilassa katon-rajassa roikkuva foliopussien kavalkadi, jossa on tiettävästi nähty myös etäinen yhteys Andy Warholin tuotantoon. Jokaisessa pussissa on jokin enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena tuherrettu taideteos. Kyseessä ovat tietysti näyttelynavajaisten jäljiltä olevat viinipussit, joihin kukin näytteilleasettaja – ja satunnaisesti näyttelyvieras – on piirtänyt muiston näyttelynavajaisillasta. Pusseja on tätä nykyä niin paljon, että osa on täytynyt tyhjentää ja arkistoida. Tyhjennysoperaatiosta (ja muutenkin Sarjakuvakaupalla työskentelystä) on tehty havainnollinen sarjakuvakin.
Karvisten ja viinipussien lisäksi Kaupan yläkerrassa voi tavata ihan oikean Teräsmiehen. Sen historia osana Kauppaa juontaa kevääseen 2010: Jouko muistelee, että joku tyyppi käveli kaupalle ja kysyi, että haluaako Kauppa ostaa yli kaksi metriä pitkän Teräsmiehen. Hemmo oli kaverinsa kanssa miettinyt, että jos TurSKa ei lunasta Teristä, he irrottaisivat sen kädet ja kääntäisivät ne yläasentoon pään sivuille ja käyvät kiinnittämässä sen notkollaan olevan Myllysillan alle, niin että näyttää siltä, että Teräsmies kannattelee romahtamaisillaan olevaa siltaa. TurSKan osakkaat päättivät yksimielisesti ostaa Teriksen itselleen 50 eurolla sarjakuvia. Nykyään Teräsmies suojelee yläkerran näyttelytilaa, ja onpa se nähty pari kertaa kaupan ulkopuolellakin suojelemassa Sarjakuvakerhon ja -kaupan tapahtumia, muun muassa Turun kirjamessuilla ja kauppatorilla.
Teriksen on tehnyt Teemu Judin, ja se on aikaisemmin ollut esillä Fantasiapelien näyteikkunassa.
TURSKAN TOINEN VUOSI
Kaupan toinen vuosi lähti käyntiin Toni Tirrin (1980 – 2014) näyttelyllä, jonka avajaisia vietettiin 5.1.2011. Esillä oli Tonin monipuolisen tuotannon parhaita paloja. Helmikuun näyttely oli Mari Ahokoivun Batuman ennustajalla -sarjakuvanäyttely, jossa esillä oli kahden pienlehden originaaleja. Olipa avajaisten ohjelmanumerona tarotkorttien lukemistakin. Maaliskuussa yläkerran seiniä komistivat Pertti Jarlan fingerporiginaalit. Huhtikuussa taasen vietettiin tupla-avajaisia: Maria Björklundin Kaksin-näyttely avautui samaan aikaan kuin Cosmicissa JP Ahosen Villimpi Pohjola -näyttely.
Otso Höglundin sarjakuvanäyttelyn avajaisia vietettiin 4.5.2011. Samana päivänä Sarjakuvakerhon kulttuuripääkaupunkivuoden hanke “Kohtaa Sarja Kuvia” avattiin Turun pääkirjastolla. Turun Sarjakuvakauppa oli hengessä mukana myös kulttuuripääkaupunkivuoden hankkeessa, jossa eri puolille Turkua levittäytyneet sarjakuvataideteokset näkyivät katukuvassa.
Kesähelteilläkin näyttelyt vaih-tuivat ja avajaisia juhlittiin pätsiksi lämmenneellä ullakolla. Kesän näytteilleasettajat olivat Ilpo Koskela kesäkuussa, Jouko Pukkila heinäkuussa ja Anni Nykänen elokuussa. Ilpon 30-niminen näyttely markkeerasi hänen 30-vuotista taiteilijauraansa. Joukon näyttely puolestaan oli hänen 25-vuotistaiteilijajuhlansa. Annin näyttelyssä esillä olivat hänen suositut Mummo-sarjakuvansa. Elokuussa vietettiin myös perinteistä Taiteiden yötä. Mukana vuoden 2011 yössä olivat Tuuli Hypén, Pertti Jarla, Maijastiina Vilenius sekä Pauli Hirtolahti. Lisäksi tapahtumassa julkistettiin Turun Sarjakuvakerho ry:n Necrocomicon-antologia Sorsittujen esitaistelija ja muita kertomuksia.
Loppuvuonna näyttelynsä pitivät Tuuli Hypén, Petri Hiltunen, Rauni Maneo & Sonja Or sekä Pauli Hirtolahti. Tuulin näyttelyssä esillä oli Nanna-printtejä ja luonnoksia ja Petrin näyttelyssä Anabasis-originaaleja. Nimimerkit Rauni Maneo & Sonja Or julkaisivat aikuisemmalle väelle suunnatun albuminsa Kerran elämässä, ja näistä pikkutuhmista sarjoista koostui myös marraskuun näyttely. Joulukuussa esillä oli kakkaisia töitä Paulin kynästä: Kakka-ukko ja kumppanit seikkailivat sarjakuvakaupan yläkerran seinillä.
KOLMAS VUOSI
Kolmas vuosi Sarjakuvakaupalla käynnistyi Milla Paloniemen Kiroileva siili -juhlanäyttelyllä. Helmikuussa esillä oli varsinkin blogimaailmassa suosiota niittäneen Ninni Aallon Sähköjänis-sarjakuvia. Näyttely venyi kahden kuukauden mittaiseksi, ja seuraavaa näyttelyä juhlistettiinkin vasta huhtikuussa, jolloin Reetta Laitisen Kirjailija ja madame -sarjakuvanäyttely avautui, ja samaan aikaan julkistettiin samanniminen sarjakuva-albumi.
Toukokuussa 2012 esillä oli kenties Kaupan historian näyttävin näyttely, kun Tommi Musturi käytännöllisesti katsoen tapetoi yläkerran seinät omilla teoksillaan. Näyttelyn dokumentointi jäi valitettavan vähälle, mutta muutama kuva on säilynyt, kun näyttelyn aikana Kaupalla pidettiin Telmu goes kahvila -konsertti, josta on olemassa myös valokuvatodistusaineistoa.
Kesällä kauppa osallistui myös uuden turkulaisen kaupunkifestivaalin, Urbaanin kesäloman, järjestämiseen. Kaupalla järjestettiin kesän mittaan monenlaista ohjelmaa, esimerkkinä edellä mainittu Telmu goes kahvila -tapahtuma, jossa paikalliset muusikot jalkautuivat kahviloihin ja muihinkin vähemmän tyypillisiin keikkapaikkoihin Turussa. Sarjakuvakauppa tarjosi areenan usealle esiintyjälle kesän aikana. Urbaanin kesäloman tapahtumina järjestettiin myös muun muassa kolme kaitafilmi-iltaa Sarjakuvakaupan yläkerrassa. Näytöksissä nähtiin pääasiassa kotifilmiarkistojen aarteita, mutta myös muun muassa neuvostoliittolaisia animaatioita. Lisäksi Urbaanissa kesälomassa järjestettiin kesän mittaan kaksi niin sanottua katusarjakuvaperformanssia, joissa piirrettiin katuliiduilla sarjakuvakuja TurSKan ovelta aina Cosmicin ovelle saakka. Lisäksi Urbaanissa kesälomassa järjestettiin pieniä sarjakuvapajoja kaupan yläkerrassa. Vetäjinä olivat Toni Tirri ja Tuuli Hypén.
Kesällä 2012 oli kaksi näyttelyä: kesäkuussa esillä olivat M. A. Jeskasen Perkele– ja Santala-originaalit. Ensin mainittu albumi oli jo näyttelyn aikaan loppuunmyyty. Elokuussa esillä olivat tamperelaisen pitkän linjan sarjakuvavaikuttaja P. A. Mannisen historiallisen kummalliset työt. Pääasiassa esillä oli siis Kumma historia -albumin originaaleja.
Elokuussa oli perinteisesti myös Taiteiden yö. Vuoden 2012 ohjelma oli kenties monipuolisin: sarjakuvasigneerauksien lisäksi Kaupalla oli elävää musiikkia. Toinen katusarjakuvaperformanssi nähtiin Taiteiden yössä, koska ensimmäisestä, Urbaanissa kesälomassa toteutetusta, oli saatu niin hyvät kokemukset.
Taiteiden yön muusikoina olivat Anna Suominen, Minna Twice sekä Ippe Nilsson. Signeeraajina olivat Pertti Jarla, Milla Paloniemi sekä Tuuli Hypén.
Syksyn tullen näyttelyitä pidettiin taas joka kuukausi vuoden loppuun asti. Syyskuussa esillä oli Kristian Huitulan Kalevala-sarjakuvan plansseja. Lokakuussa esillä oli ensimmäistä kertaa ei-suomalaisen (ellei Karstein Vollea lasketa) piirtäjän töitä. Belgialaisen Leen van Hulstin Suomeen ja erityisesti Turkuun sijoittuvan Maitoa ja lunta -albumin originaaleja oli seinillä sen jälkeen, kun ne olivat ensin olleet esillä Cosmic Comic Cafessa.
Marraskuun näyttely oli poikkeus näyttelyiden sarjassa, kun ensimmäistä kertaa esillä oli sellaisen taiteilijan töitä, jolla oli jo ollut näyttely kaupan tiloissa. Kyseessä oli Maria Björklundin näyttely, joka tällä kertaa koostui Planeetta Z -originaaleista. Avajaisia vietettiin 2.11.2012.
Joulukuun näyttelyllä oli kenties koko historian raflaavin nimi: Teidät sais ampua! Kyseessä oli tietysti Ville Rannan pilapiirrosnäyttely, joka koostui Kirkko & Kaupunki -lehdessä ja sittemmin Joku raja -kokoelmassa julkaistuista kantaa ottavista piirroksista.
VUOSI 2013
Vuonna 2013 Sarjakuvakaupan tapahtumien kirjoon tuli mukaan uusi tapahtuma, pääasiassa parikymppisten nuorten piirtäjien tapaaminen, joka vielä nykyäänkin kulkee nimellä Piirtovintti. Piirtovintti kokoontuu pääasiallisesti Underground Ullakolla joka toinen viikko, ja tapahtumassa on ohjelmassa vapaamuotoista piirtämistä jonkin inspiroivan aiheen tai teeman puitteissa. Vuonna 2013 Piirtovinttien teemoja olivat pelit, piirtomeemit, sadut, sanojen ja kuvien yhdistäminen, tapahtuma omasta elämästä, kauhu, vappuspecial (karvinen, juorupiirustus), supersankarit, kummallinen Turku, croquis, keskiaika, surrealismi, epäonni ja sen eri muodot, askartelu (mm. jääkaappimagneetit ja kirjanmerkit), kivikausi, ötökät, liike, ravintolapäivä, koneet, majokko/taikatyttö sekä vaatteet. Piirtovintti on ollut tervetullut nuorennusleikkaus Turun Sarjakuvakaupan ja -kerhon toimintaan. TurSKa toivottaa sille pitkää ikää!
Vuoden 2013 näytteilleasettajien nimistö oli varsin ornitologinen. Näytteilleasettajissa oliva nimittäin Tiainen, Kukko ja Tikkanen. Muutenkin eläimiä seikkaili vuoden 2013 sarjisnäyttelyissä muita vuosia enemmän. Tammikuussa esillä oli Hetan Harmaan pupu päiväkirja -originaaleja. Eläinteemalla jatkettiin myös helmikuussa, jolloin näytteilleasettajana oli tämän hetken yksi suosituimmista piirtäjistä, jyväskyläläinen Jarkko Vehniäinen. Esillä oli eläimellisiä Kamala luonto -sarjakuvia.
Eläinteemasta poikettiin maaliskuussa, kun supersuositun Fok_itin originaaleja oli maaliskuussa esillä Underground Ullakolla. Joonas Rinta-Kannon järjestämässä näyttelyssä esillä oli myös otteita Ylen Teksti-tv:llä pyörineestä Teksti-tv-taiteesta, sekä ihka oikea faksilaite. Lisäksi yläkerrassa oleva Teräsmies sai ympärilleen luonnollisesti vyölaukun, ja avajaistarjoiluna oli Madamoiselle Maksamakkaraa.
Huhtikuussa 2013 esillä oli Aapo Kukon Aave Stream Cityssä -originaaleja. Toukokuun näyttelynä oli Mies Mikkosen Art kills -näyttely, jossa oli sarjakuvien sijasta mm. elokuvia, tauluja ja veistoksia.
Kesäkuussa Tuomas Tiainen ripusti seinille FUN∙LAND RE∙VISITED -näyttelyn, ja se saikin olla seinällä elokuuhun asti, jolloin Timo Kokkila tuli pitämään oman 30-vuotis-juhlanäyttelynsä Peräsmies 30 v. & Peräsmiehen poika 10 v.
Elokuussa vietettiin taas Taiteiden yötä. Edellisen vuoden mallin mukaisesti ohjelmassa oli signeerauksien lisäksi elävää musiikkia. Musisoimassa olivat Olga Rantalaiho, Minna Twice ja Kassu Lindström & Joona Lehtinen. Albumeitaan signeerasivat aiempien vuosien tapaan Pertti Jarla, Tuuli Hypén ja Milla Paloniemi. Jarkko Vehniäinen signeerasi Taiteiden yössä ensimmäistä kertaa.
Syyskuussa eläinteemaiset näyttelyt jatkuivat jo aiemmin henkilökohtaiset näyttelynsä pitäneiden Tuuli Hypénin ja Ninni Aallon Kas, kissa! -näyttelyllä. Lokakuussa Petteri Tikkanen näyttelyssä nähtiin Eero- ja Kanerva-hahmojen käännekohtia sekä Tikkasen alter egon, Black Peiderin viimeistelemättömiä ja elämänmakuisia sarjakuvia. Avajaisissa vieraili myös itse Black Peider.
Joulukuussa Ville Pirinen ripusti Ullakolle keskinkertaisimpia hirviöteoksiaan. Esillä ei siis ollut Villen tunnetumpaa Yhesti ännännes paikas -taidetta, vaan näyttelyä varten valmistettuja vedoksia ja maalauksia.
VUOSI 2014
Aiemmista tipattomista tammikuista viisastuneena Sarjakuvakaupan väki ei järjestänyt bileitä tammikuussa 2014. Ensimmäinen näyttely oli Tuomas Myllylän Pakanat-näyttely, jonka avajaisia vietettiin lauantaina 8.2.2014.
Huhtikuussa esillä oli jälleen kissoja. J.J. Nääsin Mourukatit-näyttely avautui 5.4. Esillä oli myös Nääsin muuta tuotantoa, jota oli julkaistu blogissa ennen Mourukatit-albumin julkaisua.
Toukokuussa piirtovinttiläiset esittelivät kaupan yläkerrassa tuotantoaan. Avajaisia ja jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunutta vappuvastaanottoa vietettiin vietettiin 30.4.2014.
Heinäkuussa kaupalla tehtiin aikamatka 1980-luvulle, kun esillä oli Mika Lietzénin uutuusalbumi 1986:sta valikoituja originaalitöitä. Avajaisissa vietettiin myös Turun ensimmäistä niin sanottua samppanjaleiriä, kun Ranskassa asuva sarjakuvakääntäjä Kirsi Kinnunen kävi kaupalla kylässä. Työt saivatkin olla esillä syyskuuhun asti, jolloin seuraava näyttely avautui. Kyseessä oli Turkuun sijoittuvan vaihtoehtotodellisuussarjakuva Karimin originaalinäyttely, joka avautui 29.8.2014.
Elokuussa vietettiin asiaan kuuluvasti myös Taiteiden yötä. Ohjemistoon kuului vuonna 2014 ainoastaan signeerauksia, joista huolehtivat tuttuun tapaan Tuuli Hypén, Pertti Jarla sekä Jarkko Vehniäinen.
Marraskuun näyttelynä oli Vesa Vitikaisen Kersantti Napalm -näyttely. Näyttely vaihtui jälleen joulukuussa itsenäisyyspäivänä, jolloin Kaupan ja sarjakuvakerhon pikkujouluissa ja itsenäisyyspäivän valvojaisissa avautui myös Merja Lundénin kuratoima Muumien jäljillä -hahmonäyttely, joka kiertää Suomessa eri sarjakuvatahoja. Kyseessä on tribuutti Tove Janssonin tuotannolle.
KAUPAN IHMISET
Sarjakuvakaupan hallituksen puheenjohtajana ja sitä myöten toimitusjohtajana toimii Petteri Oja. Hän on sarjakuva-alan monitoimimies, joka kaupan lisäksi hoitaa sarjakuvatukku Toivoa ja pyörittää omia kustantamoita Zum Teufelia ja Lempoa.
Hallituksessa istuvat myös Aleksi, Tapio ja Hiihu. Aleksin toimenkuvana kaupassa on hoitaa kirjanpito. Sarjakuvakaupan ulkopuolella myös “tosi mainiona jäbänä” ja “eri kliffana tyyppinä” tunnettu Aleksi toimii Vihreiden taloussihteerinä ja asuu nykyään Helsingissä (tittelit ovat Aleksin itse keksimiä, toim. huom.).
Tapio vastaa pääasiassa nettikaupan toimivuudesta ja on muutenkin Sarjiskaupan yleinen kävelevä tietosanakirja. Mitä Tapio ei osaa tehdä tai korjata, sitä ei tarvitsekaan.
Hiihu on nykyään sudeettiturkulainen ja asuu Tampereella. Hän opiskelee informaatiotutkimusta ja osallistuu kaupan toimintaan lähinnä messuilla ja festareilla.
Ossi on myös sudeettiturkulainen, sillä muutti pari vuotta sitten Kauniaisten kautta Helsinkiin. Hän tekee päätyökseen kuvituksia Archipictor-nimisessä yrityksessään. Ossi on suunnitellut kaupalle myös jonkin verran kuvituksia.
Milla opiskelee nykyään Taidekoulu Maassa. Hän on yksi Suomen suosituimmista sarjakuvapiirtäjistä. Kiroilevan siilin lisäksi hänet tunnetaan lukuisista pienlehdistään ja muun muassa yhdestä Suomen suosituimmasta blogista, En vaan osaa!
Tommi ei vielä kaupan perustamisvaiheessa asunut Turussa, mutta on nyt asunut jo useamman vuoden. Päätyökseen hän on it-nörtti, ja Kaupalla hän vastaa pääasiassa somenäkyvyydestä. Blogikirjoitukset ja Twitterin tviitit ovat Tommin käsialaa.
Jouko on ammatiltaan arkeologi, ja hän on piirtänyt sarjakuvia pian kolmen vuosikymmenen ajan. Hänen tunnetuin sarjakuvasa on Lampaita, jota on julkaistu kolmen albumin verran. Jouko on kaupalla yleinen monitoimimies, joka päivystää tiskin takana usein.
Maijastiina on hoitanut päivätöidensä ohella kaupalla monenlaisia juoksevia asioita, kuten roudausta, tarjoiluiden tekemistä Kaupan tilaisuuksiin, tiskin takana päivystystä, tiedottamista ja messuvierailuita. Nykyään Maijastiina työskentelee päätoimisesti Sarjakuvan Toivolla oppisopimuksessa.
Vuosien varrella Sarjiskaupalla on työskennellyt osakkaiden lisäksi myös isohko joukko työharjottelijoita. Johanna “Johmu” Heinonen on piirtänyt blogiinsa useita merkintöjä Sarjakuvakaupalla työskentelystä (helmikuusta 2013 alkaen). Elokuussa 2013 harjoittelemassa oli Vili Hokkanen, joka kirjoitti pyynnöstämme pienen muistelon: Olin kuukauden työharjoittelussa Turun Sarjakuvakaupalla elokuussa 2013. Pidän lukemisesta ja sarjakuvat ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten olin hyvin iloinen saadessani työharjoittelupaikan kyseisestä liikkeestä. En itse pidä itseäni kauhean asiakaspalveluhenkisenä, mutta kaupan ilmapiiri ja tuttu aihepiiri auttoi suuresti tiskin takana ollessani. Kerran sain jopa neuvoa asiakasta sarjakuvahankinnassa, joka onkin lämpimin muistoni asiakaspalvelusta. Asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa oli muutenkin mukavaa silloin tällöin keskustella ja vaihtaa ajatuksia sarjakuvista. Lämmöllä muistelen myös 15.8 pidettyä Taiteiden Yötapahtumaa, jonka vietin Sarjakuvakaupalla tavaten monia lempisarjakuvapiirtäjiäni. Lopuksi haluan vielä mainita, kuinka hyvää musiikkia sai sarjakuvakaupalla kuunnella aina Juice Leskisestä Tehosekoittimeen, ja The Doorsia päälle. Long Live TurSKa!
Muita harjoittelijoita vuosien varrella ovat olleet (ei järjestyksessä) Juho Törmä, Pauli Hirtolahti, Ville Solkinen, Kalle Lyytikäinen, Kaisa Timonen ja Otto Granqvist.
TURSKA MESSUILLA JA TAPAHTUMISSA
Vuosien varrella Sarjakuvakauppa on vieraillut myös monissa alan tapahtumissa. Sarjakuvakauppa on hoitanut Helsingin kirjamessuilla Suomen sarjakuvaseuran osaston myyntipuolta vuodesta 2011 alkaen. Turun kirjamessuilla Kauppa on vieraillut yhden kerran, vuonna 2011. Myös Tampereen kirjamessuja käytiin kokeilemassa kerran, vuonna 2012. Helsingin sarjakuvafestivaalit ovat itseoikeutetusti pakollisten tapahtumiemme listassa. Valtakunnan sarjakuvien ykköstapahtuma on ollut ohjelmassamme vuodesta 2012 alkaen. Lisäksi kauppa on vieraillut Äidinkielen opettajain Foorumissa (2011) sekä vuodesta 2011 alkaen Finnconissa.
Sarjakuvakauppa nyt ja tulevaisuuden visioita
Tammikuussa 2015 Sarjiskaupalla voidaan paksusti. Monet osakkaat ovat alkaneet saada elintasovatsaa, ja Turskankin viimeisimmissä kuvissa näkyy muodonmuutos.
Alkukuusta kaupalla avautui Jaana Suorsan Piggu possu -näyttely. Ranskan Charlie Hebdo -kohu on vielä tätä kirjoitettaessa ajankohtainen, ja siitä tullaan kirjoittamaan isompi juttu myöhemmin, kunhan kaikki käänteet ovat selvillä.
Vuoden 2010 alussa myytävien nimikkeiden määrä oli noin tuhat kappaletta. Tammikuuhun 2015 mennessä määrä on kasvanut noin neljääntuhanteen kappaleeseen. Kauppa on siis nelinkertaistanut valikoimansa olemassaolonsa aikana. Pääasiassa nimikkeiden määrä on kasvanut englanninkielisten nimikkeiden määrän lisääntymisen takia, mutta kauppa voinee myös yhtyä hokemaan “Suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa!” Tällä hetkellä englannin- ja suomenkielisten nimikkeiden määrä on, suomalaista mäkikotkalegendaa lainataksemme, noin fifty-sixty.
Tulevaisuudessa kaupan tavoitteena on laajentua ja kasvaa. Petteri ei halua vielä tarkempia tietoja julki, mutta huikkaa historiikin kirjoittajalle, että kirjoita sinne, että karviskokoelmaa pyritään kasvattamaan!
Linkkejä Sarjakuvakauppaa liippaaviin juttuihin netissä:
Sarjakuvan ilosanomaa levitetään kolmen päivän ajan turkulaisille
Tarina vuorokaudessa
Radan varrella – VR (Archive.org)
Turun Sarjakuvakaupan myydyimmät vuonna 2014
ja linkki Kvaakin ketjuun, jossa loputkin myyntitilastot
Sarjakuvakauppa Facebookissa
Sarjakuvakauppa Twitterissä
Lopuksi vielä siviilissä arkeologina toimivan osakkaamme Joukon näkemys Sarjakuvakaupasta tuhannen vuoden päästä.
