Suomen sarjakuvaseura on jakanut vuoden 2014 Puupäähattu-palkinnon 13.2.2014 sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Terhi Ekebomille.
Perustelut:
Naarassarjat-lehdessä 1990-luvun alussa sarjakuvataiteilijan uransa aloittanut Terhi Ekebom (s. 1971) on käsitellyt monissa teoksissaan kuten Honeymoon Islandissa (2007) ja Voyagessa (2010) ihmisenä olemisen haurasta perustaa: hajanaista tunnemaailmaa ja kommunikaation vaikeutta. Kahden olennon välinen vuorovaikutus on inhimillisen toiminnan perusta – ja usein työn ja tuskan takana.
Ihmisten välinen aito kohtaaminen tai kyvyttömyys siihen olivat jo hiilellä mustalle paperille toteutetun A Cow’s Dream -esikoisalbumin (Napa, 2001) aiheena. Sen jälkeen Ekebom on käsitellyt aihetta niin sarjakuvakirjoissa kuin lyhyissä tarinoissa Sarjariin, Napaan ja lukuisiin muihin julkaisuihin.
Ekebomin sarjakuvissa vivahteet ja tapahtumat löytyvät rivien – ja kuvien – välistä. Niiden muotokieli on yhtä tarinoiden kanssa, kuten omaperäisen taiteen pitääkin. Lyhyimmät kertomukset ovat kuin kuvarunoja tai -mietelmiä. Tummat kuvat kelluvat sivuilla kuin lätäköt, ilman tarkkoja rajoja. Pitkissä kertomuksissa rytmi on korostetun levollinen ja kuvakerronta selkeää. Pääpaino on silloinkin tunteiden ja mielentilojen kuvauksissa.
Vuonna 2013 ilmestynyt Kummituslapsi (Asema) on Ekebomin tähän asti laajin ja ehein teos. Kummituslapsi on vivahteikas ja tulkinnanvarainenkin teos menettämisestä ja surutyön jälkeisestä uudelleen eheytymisestä. Tarina etenee sivun kokoisina kauniin seesteisinä kuvina, Edward Goreyn hengessä. Ekebom ei tosin kuvaa elävien maailman keskeltä löytyvää kuolleiden maailmaa makaaberin huumorin keinoin vaan korostaa yhteiselon merkitystä. Rytmin tasaisuus ja hillityn koristeellinen tyyli ovat sopusoinnussa tarinan kanssa.
Ekebom on ollut mukana monissa merkittävissä suomalaisen sarjakuvan yhteisnäyttelyissä, muun muassa Kiasmassa 1999 ja 2012 sekä Angoulêmessä 2006. Hänen sarjakuviaan on julkaistu muun muassa englanniksi, ranskaksi, tšekiksi ja ruotsiksi.
Ekebom onkin taiteilijana monipuolinen. Hän on kokeillut urallaan jopa poikkeuksellisen monia tekniikoita ja työtapoja ja vaihtanut välinettään sujuvasti tarinan luonteen mukaan – rasvaliidusta omatekoiselle kartongille raapimiseen, mustepiirroksiin ja vahaliituihin. Erottuva graafinen tyyli, tarkkaavaisuutta ja oivaltamista vaativa kerronta ja tarinoiden teema muodostavat yhtenäisen runollisen kokonaisuuden. Jännitteiset tarinat kasvavat osiaan suuremmiksi.
Lähde: Suomen sarjakuvaseura
Turun Sarjakuvakauppa onnittelee tuoretta Puupäähatutettua!