Vuoden 2015 Sarjakuva-Finlandian palkintoehdokkaat ovat seuraavat:
JP Ahonen: Villimpi Pohjola – Lapsus
JP Ahosen humoristinen kulttisarjakuva seuraa ikuisuusopiskelijoista koostuvaa kaveriporukkaa, joka on tehnyt valmistumisen välttelystä lähestulkoon taiteenlajin. Nyt osa ryhmästä on kuitenkin ylittänyt väistämättömän rajan aikuisuuteen.
Naistennaurattaja ja pelimies Rontti saa harteilleen isyyden viitan pyytämättä ja yllätyksenä. Alkujärkytyksen jälkeen ikuisena sinkkuna itseään pitänyt Anna hyväksyy äidin roolinsa täysin – herättäen omistautumisellaan jopa kateutta ystäväpiirissään.
Toni Karonen & Harri Honkala: Karim – Ulkopuoliset
KARIM: ULKOPUOLISET on realistisella otteella toteutettu kansainvälisen tason toimintasarjakuva. Vaihtoehtoisessa historiassa 1990-luvun Turku on vajonnut lähes anarkistiseen tilaan ja järjestäytynyt rikollisuus rehottaa kaduilla.
Karim Mabare, nuori maahanmuuttajataustainen poika yrittää löytää oman tiensä tämän sekasorron keskellä. Kohdattuaan syrjintää ja väkivaltaa koko lapsuutensa Karim on päättänyt liittyä jengiin nimeltä Ulkopuoliset.
Hänelle selviää kuitenkin nopeasti, että tämä polku on täynnä vaikeita valintoja ja tuskaa. Kuinka pitkälle Karim on valmis menemään saadakseen haluamansa, ja onko hän valmis kantamaan tekojensa seuraukset?
Tervetuloa Turkuun. Toivottavasti selviät kokemuksesta hengissä.
Wolf Kankare: Kettujumala palelee
Kettujumala palelee on Wolf Kankareen (s. 1990) graafisesti loistelias ja kunnianhimoinen kakkosalbumi.
Sen päähenkilö katselee maailmaa japanilaisen festivaalinaamion takaa ja elää arkeaan ulkopuolisena omasta elämästään. Liukuvan identiteetin tuomat ristiriidat ja kommunikaation vaikeus erottuvat teoksen teemoiksi.
Kettujumala joutuu konflikteihin läheistensä kanssa ja näkee jokapäiväiset velvollisuudet kaksintaisteluina. Hän muiden silmissä omituinen, vieras ja vaikea. Piiloutuuko naamioituja vai näyttääkö hän todellisen olemuksensa?
On vuosi 1986. Iron Maiden on maailman paras bändi, Conan Barbaari on suosituin sarjakuva ja kaveriporukan kanssa pelataan Call of Cthulhu -kauhuroolipeliä. Eräänä päivänä oppilaiden keskuudessa alkaa kiertää huhu, että koulun pihalla on nähty kummitus. Nuoren päähenkilön alkaessa selvittää tapausta käy ilmi, että todellisuus on kauheampaa – ja surullisempaa – kuin mikään yliluonnollinen.
1986 on nostalginen kasvukertomus lähimenneisyydestä, hevin, pöytäroolipelien ja kauhupokkareiden kulta-ajasta. Ajasta, jolloin päivät olivat pidempiä ja kesät tuntuivat kestävän ikuisesti.
Mika Lietzén (s. 1974) on turkulainen sarjakuvataiteilija. 1986 on tekijänsä ensimmäinen amerikkalaistyylinen sarjakuva, kunnianosoitus kummitusjutuille ja 80-luvun populaarikulttuurille.
Sisältää englanninkielisen käännöksen sekä pelattavan Call of Cthulhu -hahmon! Lose 1D10 SAN!
On olemassa raja.
Kun sen rajan yli päästää toisen ihmisen, avoimuus muuttuu haavoittuvuudeksi.
Tulvavesi nousee, ylittää rajan, kuohuu ja huuhtoo vanhaa pois tuoden tilalle jotain uutta. Raja nousee, mutta ei koskaan niin ylös etteikö sitä voisi ylittää uudelleen.
With English subtitles.
Vaikka elämän peräseinä jo häämöttää, Mummon meno sen kun kiihtyy.
Kolmannessa sarjakuva-albumissaan hän osallistuu rautaisella elämänkokemuksella nuoren pojantyttärensä elämään. Toisinaan hieman turhankin innokkaasti. Rauhallinen Sulo-pappa seuraa vierestä rouvansa koheltamista, mutta epäonnekseen joutuu usein osallistumaan Mummon älynväläyksiin. Edellisessä albumissa iskenyt matkakuume vain pahenee ja Mummo raahaa Papan mukanaan kauas valtameren taakse.
Undergroundhenkistä kauhuromantiikkaa ja sotkuja KELAn kanssa.
Vampyyri ja hänen palvelijansa Igor tappavat aikaa vanhassa linnassa. Luetaan Lovecraftia, soitetaan urkuja, chillaillaan kryptassa ja testataan erilaisia taikaliemiä. Myös viiniä ja tupakkia kuluu. Sitten ovelle koputtaa valtion virkamies sekavanoloisen selvityskaavakkeen kera, ja vanhan ajan hirviöt joutuvat nykyajan kauhukabinettiin. Miksi koskaan ei saa olla rauhassa, vaikka aikaa olisi ikuisuus? Miksi syrjäytyneitä kummajaisia aina jahdataan?
Mystisiin ulottuvuuksiin yltävää ja populaarikuvastoa kierrättävää sarjakuvaa luonnehtii Rapille ominainen lämminhenkinen huumori. Omaelämäkerrallisilla aineksilla höystetty laitapuolen kulkijoiden sympaattinen kuvaus tekee Rapin tästäkin albumista ainutlaatuisen.
Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki
Minä, Mikko ja Annikki on omaelämäkerrallinen rakkaustarina ja remonttipäiväkirja, mutta se kertoo myös kyläpahasen kasvutarinan maan merkittävimmäksi teollisuuskaupungiksi.
Kaupunki kasvaa käsi kädessä tehtaiden tuotannon kanssa. Rakennetaan kaupunginosa työläisten kodeille ja kaupunginosaan kortteli, joka nimetään myöhemmin Annikiksi.
Vuonna 1966 kaupunginosa saa uuden asemakaavan, joka antaa purkutuomion kaikille 1900-luvun alussa valmistuneille rakennuksille. Annikki ei kuitenkaan antaudu suosiolla. Syntyessään kortteli oli vain yksi ruutu asemakaavassa. Ainutlaatuiseksi Annikin tekee se, että vain se jää muistuttamaan Tampereen historiallisesta työläiskaupunginosasta.
Minä, Mikko ja Annikki kuvaa taistelua vanhojen rakennusten ja asumiskulttuurin puolesta. Kirja kertoo myös haaveilusta ja haaveilun riskeistä. Toteutuva unelma saattaa suuruudessaan kauhistuttaa. Unelmiin uskominen on eteenpäin vievä voima. Yhteiset unelmat muuttavat maailmaa.
Marko Turunen: Marko Turusen elämä
Hauska. Mielenkiintoinen. Mukaansatempaava.
Mutta hetkinen. Emmehän me ole täällä keskustelemassa minusta.
Myöskin tässä kirjassa on vauhtia, hengenvaarallista toimintaa ja kaikkea sitä mitä lukijat vaativat parhaalta mahdolliselta ajanvietteeltä! Teos on huima, houreisiin mittoihin yltyvä psykosurrealistinen odysseia!
Kuten minä.
Värikkäät poiminnat harmaasta arjesta totuutta hipoen jatkuvat.
Toinen osa sisältää mustalla huumorilla höystettyjä pieniä tarinoita jännittävistä aiheista kuten työnhaku, kuntoilu, sämpylän voitelu ja koirat.
Kirja pohjautuu suosittuun Mad Tea Party-sarjakuvablogiin.